(Kuva on Pietarista, lainattu Tetralta:)

Venäjänkielen opiskeluni on edennyt siihen vaiheeseen että nyt pitäisi osata jo sujuvasti tervehtiä, kysyä kuulumisia, vastata ja sopia tapaamisesta vaikka perjantaina teatteriin klo 19. Ei ihan sujunut vielä tuosta noin vain, pitänee tehdä laiskanläksyjä ennen seuraavaa tuntia.

Huumoria pitää olla mukana kun tätä kieltä opiskelee, ei pelkästään niiden seitsemän s-kirjaimen takia, joita ässävikaisena yritän opiskella. Tai verbien, joiden alussa on neljä konsonanttia (vstretit=tavata). Meinaa mennä huulet solmuun kun pitää laittaa v-kirjain veellä alkavan sanan eteen (vocem = kahdeksan, v vocem = kahdeksalta).

Minulta jää kyllä  vielä tässä vaiheessa treffit Vanja-enon kanssa sopimatta kun "Tavataan sitten kasilta / Let´s meet at 8" pitää sanoa näin:
- Davai vstretimcja v vocem zisov!

Olen tosin luvannut itselleni ja neidille, että jos yhtään mitään jotain tuolla ja kevään jatkokurssilla opin, lähdemme käymään Moskovassa. Ja ei tietenkään lentokoneella, vaan Tolstoi-junalla Helsingistä.  On se vaan niin hirveän kaukana että ehkä pitäisi tyytyä Pietariin. Jossa muuten olen ollut, tosin se oli silloin vielä Leningrad. Eli Moskovaan, Moskovaan, vaikkei meitä kolmea sisarta olekaan...

Sopimukseen kuuluu, että neiti opettelee kyrilliset aakkoset ja tavallisimmat tervehdykset, kiitos, ole hyvä jne. Ei kuulemma tuota vaikeuksia, hän osaa jo sanoa Moi! (Privjet!) ja Moimoi! (Paka!). Perjantaina menen katsomaan Ryhmäteatterin Master i Margaritan, eli Saatana saapuu Moskovaan. Bulgakovin ihana kirja, jonka kanteen pitäisi laittaa varoitus: "Tämä kirja muuttaa elämäsi".

Hassua tämä on, ranska sujuu sujuvammin, lontoonkielestä nyt puhumattakaan (neiti puhuu jenkkejä) ja silti halajan muille maille ventovierahille. Tetra, olitkos sinä käynyt Moskovassa? Jos, niin  kerro millaista oli. Ja muutkin, jos olette käyneet.

Venäjänopettajani innoittamana ajattelin pitää venäläisen ruokaillan ystävilleni. Sotiikohan se kovasti jonkun isänmaallisuutta vastaan, jos pidän sen itsenäisyyspäivän pyhinä? Ihan vaan sen takia, koska minulla on se perjantai vapaana ja siinä on aikaa? No, ehkä en just 6.12. tai en ainakaan kerro kenellekään...

Ruokablogi tästä joka tapauksessa kohta tulee. Neiti on käynyt auttelemassa alakerran eläkeläispariskuntaa, ja eilen saimme heiltä yppöyllättäen tukkulaatikollisen lehtitaikinaa pakastimeen. Tämän illan olenkin sitten surffaillut netissä etsimässä ohjeita pasteijoille, piiraille, juustokiekuroille, -tikuille ja -hyrrille. Ei niistä kaikista voi joulutorttuja tehdä....

Onpahan tarjoilut tiedossa, jos pidän taas Uudenvuodenjuhlijaiset kuten ystäväni ehdottelivat.  Miten kauan ennen joulua tähtitortut voi tehdä? Ja voiko lihapasteijoita pakastaa?

Venäjänopiskelua, Moskovaa ja lehtitaikinoita siis tällä kertaa. Yritän jatkossa kirjoittaa useammin, ettei tule tällaisia vuodatuksia kerralla.

PS.
Ai niin, tänään todella toteutin yhden Pirkka-nikseistäni teini(neitien) varalle: sidoin keittiön sakset langalla työpöydän kaapinoveen kiinni....