Tämän toteamuksen sanoi  Carl Barksin luomus Jäyhä jököttäjä (taitaa sillä muitakin nimiä olla). Tuo vakavan oloinen koiraotus kommentoi tyynen rauhallisesti Akun katastrofeja.

Mielenkiintoisia aikoja elellään myös Suomessa, ainakin paikka paikoin kun tupakkalaki astuu voimaan. Tästä on paljon paasattu mutta pakko tätä on hetki pohtia.

Ymmärrän hyvin tupakoimattomien kannan,  itsekin ruokailen mieluummin savuttomasti. Ja ravintolassa käydessä tulee poltettua ihan liikaa. Ja vaatteet haisevat pubissakäynnin jälkeen jne. jne.

Henkilökohtaisesti uskon tästä selviäväni, koska pakkohan se on. Mutta mietitäänpä asioita paikallisesti.

 Miten tulee käymään asuintalojen alakerrassa olevien pikkupubien, joita on esimerkiksi Helsingin Kalliossa kymmenittäin vierekkäin. Asiakkaita löytyy aamusta iltaan, tupakkakoppia ei ole tilaa rakentaa. "Terassit" on jalkakäytävällä, vieressä kouluja ja yläpuolella asuntoja.

Kaamein tulevaisuudennäkymä on, että asiakaskunta valuu kadulle naukkailemaan omista pulloistaan viunaksia, polttelemaan muutakin kuin röökiä ja kaatuilemaan toistensa päälle. Vuorokaudenaikaa katsomatta. Ja entäs katunäkymä Hesarilla sunnuntaiaamulla? Tumppeja, lasinsiruja, ruumiita... enemmän tai vähemmän eläviä.

Ja toinen näkökulma: kaupunkilähiöt, joissa kuppila on lähes poikkeuksetta sijoitettu R-kioskin ja S-marketin väliin. Helpottaako töiden jälkeen kauppakassien kotiin raahaamista ostarimiljöön örvelöjengin kommentit röökiringissä? Uskaltaako lasta enää lähettää kauppaan jätskiostoksille?

Entä pokelliset pubit, ne pienet?  Talvella? Narikassa jonoa ja tupakoitsijat hakee takkiaan eestaaseestaas. Miten reagoi ne, jotka ei enää pääsekään takaisin sisälle?

Keskustan yökerhoja en jaksa edes ajatella.

Valtakunnassa kaikki hyvin, kaupunginosissa... kuka tietää.

 Ehkä kaikki menee  ihan hyvin.