Tai siis... ikkunanpesu voi olla taidelaji, huomasin kun ensimmäistä kertaa pesin ikkunoita tässä satavuottavanhassa puutalossa.

Ikkunat eivät ole isoja, mutta jokaisessa on 16 erillistä pesupintaa. Ja ulkoikkunat aukeavat ulospäin, tietenkin. Ikäni kaupunkikerrostalossa asuneena muistelen kyllä että niiden pitäisi aueta sisäänpäin. Mutta ei, ulospäin. Eli pystyäkseen pesemään toisen puoliskon ulkoikkunasta pitää avata toisen puoliskon ikkuna ja hypähtää siihen istumaan ja kurkotella. Onneksi neiti tuli auttamaan, se mahtuu paremmin.

Se nyt vielä jotenkin sujuu, mutta entäs nuo yläikkunat? Joiden ulkoikkuna aukeaa alhaalta ylös, eli saranat on yläreunassa. Pitäisikö seistä ikkunan alla olevilla palotikkailla (liian huteraa), maata katolla ja kurkotella (liikaa meteliä peltikatolta) vai tilata tikasauto (liian kallista)?  No, pesen ensin nuo vähemmän akrobatiaa vaativat lasit, pohdin tätä ongelmaa sitten.

Ai niin, vielä yksi sudenkuoppa, sisäikkunan välilasit. Siinä on jo haastetta kerrakseen että saa sisäraameja yhdessä pitävät tapit irti (hohtimilla), en osaa edes arvailla milloin edellinen asukas on viimeksi tehnyt sen. Ja nyt tulee se tärkein: sisäikkunaa ei saa laittaa kiinni ennen kuin välilasit on taas yhdessä, tämän huomasin kantapään kautta. Siinäpä olivat jumissa ja auki ei saanut. Ulkoikkuna oli tietenkin jo hakasessa. Pari haarukkaa vääntyi kun yritin niillä kunnes keksin nippusiteen. Raamien raosta ja "tappikolosta" lenkki ja kiskaisu. Toimi.

En ole koskaan pitänyt ikkunanpesusta mutta täällä se on kiehtovaa..