Kuvia olen jo sinne tänne ripotellut, nyt sain vihdoin jutun kesäreissusta kirjoitettua.

Lomalla oli siis taas pakko päästä ulkosaaristoon. Onneksi teinineiti oli yhtä innostunut, halusi vain kaverin mukaan tällä kertaa.

Kahden teinin kanssa saaristossa telttailemassa, paikassa josta pääsee pois yhteysaluksella kerran päivässä paitsi torstaisin! Hullukonää oot, ois joku sanonut minulle (ja sanoikin). Mutta en oo.

 

Reissu oli ihana, tosin vaiherikas. Luonto ulkosaaristossa on  henkeäsalpaavan upeaa. Toisille Lappi tekee saman, minulle tämä. Ja likat oli sujuvaa reissuseuraa.

Tavaroita roudattiin rannasta (n. 1 km) leiripaikalle leppoisasti, pysähdyttiin kun pysähdytytti, ensimmäisen kerran jo sadan metrin päähän rannasta. Siinä kun oli niin ihana kallio. Ja kamerat mukana kaikilla.

Ohikulkijat myhäili, jotta nytkö jo nuo väsähti... Teltta saatiin vaivattomasti pystyyn yhteisvoimin. (Tytöt harjoittelivat varmaan sen pystyttämistä ja retkikeittimen käyttöä tulevien vuosien festarireissut jo mielessään...;) Tai sitten ei, taisin minä antaa niille idean kun sanoin tämän ääneen.

Pienoinen yllätys tuolla paratiisisaarellani tosin odotti; elämäntapaintiaanien (tai jotain) nelipäiväinen leiri. Ei päästy luonnnon hiljaisuuteen keskenämme  muutaman veneilijän kanssa. Tällaista tällä kertaa, eihän se luontoa miksikään muuta, sen kun sopeudutaan. 
 

Grillikatos oli vallattu "toimistotarkoituksiin" tupakointikieltoineen. Ihan hyvä idea kun saariston luonnossa on 50 - 70 henkeä, mutta minulle riittää ravintolatupakointikielto.  Sain huomautuksen (josta ystävällisesti olin  välittämättä).

Onneksi meillä oli ihan oma keittiömme, ihana ihana rantakallioni, josta haaveilen pimeinä talviöinä (ja jolta suurin osa rantakuvista on otettu, ne joita olen sirotellut muihin bloggauksiini).

Lättyjä oltiin kokeiltu paistella jo edellisellä leirireissulla (siellä matkailuautojen ja mökkien keskellä) ja kuutamollehan se meni. Samoin täällä. Mutta kolmas kerta toden sanoo ja ostettin kuin ostettiinkin seuraavalla "keskustareissulla" Nötöbodenista taas lettujauhepussi. Ja sitten  neiti sen  hoksasi että oli ollut retkikeittimessä säästöliekki päällä. Tytöt hurrasi kun pannu sihisi ja ensimmäinen letun näköinen lätty tuli pahvilautaselle. Paikallisesta Stokmannista ei ollut löytynyt hedelmäpilttiä, mutta sokerikin kelpasi päällysteeksi.

"Intiaani"leiriläisten telttasaunasta kantautuva hypnoottinen rumutus ja laulu toimi taustamusiikkina lettusessiolle ja ristiseiskan peluulle.. Eikä viihdettäkään puuttunut kun parikymmenhenkinen porukka käveli jonossa nakuna uimaan.

No, kukin tavallaan vaikka alue ei ollutkaan yksityinen tai ulkopuolisilta eristetty. Minulla meni tosin lettu väärään kurkkuun ja teinineideillä silmät pyöristyi lautasen kokoisiksi kun pari leiriläistä yltyi rantavedessä toimimaan villin intiimisti. Kaikki ei ole aina sitä, miltä se näyttää, mutta se totisesti näytti siltä.
Keskustelin asiasta aamulla leirin johtajan kanssa ja he lupasivat olla koskettelematta toisiaan julkisesti alasti. Hyvä niin.
Eri ilmansuunnille kumartelut ennen naku-uintia olisi ehkä voinut myös jättää tekemättä, sellainen ei tee hyvää ruokahalulle.

Sää oli telttailijan unelma. Tulopäivänä tuuli 15 m/s ja lähtöpäivänä satoi, muutoin oli ihanan tyyntä ja lämmintä. Rankkasade iski vasta kun odoteltiin yhteysalusta kaupan kuistilla istuskellen.

Oli ensimmäinen kerta kun näin näin kovan sateen täällä (eikun siellä) saaressa. Yleensä ukkos-, sade- ja muut mantereella mylläävät rintamat kiertävät ulkosaaret kaukaa.

Ai niin,  laivarannassa on kaupan ja huoltoaseman lisäksi myös kahvikioski, josta saa ostaa tuoretta leipää (edellisessä kuvassa tuo pieni punainen oikealla). 

Itsepalveluperiaatteella tosin!

Voi että minusta on ihanaa kun kaupunkiteinit haluaa lähteä saaristoon (äidin kanssa) telttailemaan ja nauttivat luonnosta. (Kuva: Aamupalaa odotellessa.)

Iiiso hali ja suukko ihanille nuorille!