Umberto Econ kirjassa on kohta, jossa päähenkilön naisystävä Lia erittelee numeroiden samankaltaista merkitystä eri uskonnoissa ja uskomuksissa. Tässä asia  vapaasti kirjoitettuna niin kuin sen muistan.

1: Jokainen on yksi. Ihmisessä on kaikkea tärkeää yksi: sydän, pää, suu...

2: Silmät, korvat, jalat, kädet on ihmisessä kaksi.

3: Ihmisessä ei ole mitään kolme. Siksi se on salattu ja pyhä luku. Pyhä kolminaisuus tunnetaan useissa (ellei kaikissa) uskonnoissa jossain muodossa. Tutuimmillaan se menee näin (nyt suurinpiirtein kirjan Lian sanoin): Naisella on kuppi, miehellä tappi, kun ne yhtyvät tulee uusi asia, nuppi. Kahdesta tulee kolme.

(Nyt pitää hiukan kurkistaa kirjaan miten se menikään. Tämä ei ole kauniisti ja hienosti kerrottu mitä Eco sen tekee, löytyy vuoden 1996 suomennoksesta sivulta 398 alkaen...)

4:  Neljä on kaunis, koska ihmisellä on raajoja neljä ja eläimet kävelevät neljällä, samoin kuin lapset, minkä sfinksikin tiesi.

5: Viisi on luonnollinen luku, koska ihmisellä on viisi sormea ja viisi varvasta. Käskyjä piti olla kymmenen, koska jos niitä olisi 12, papin pitäisi niitä luetellessaan ja sormia nostellessaan lainata kahta sormea suntiolta.

6: Kuusi ei ole tärkeä kuin kolmosen kerrannaisena. Jos lasketaan miehen ulokkeet saadaan kuusi, naisella seitsemän.

7: Seitsemän on pyhä luku - papit sanovat niin ja unohtavat että naisella on rinnat.

8: Tämä on vaikea, sen voi selittää jokaisen neljän raajan kahdella liikkuvalla isolla luulla - kahdeksan. Tai miehen aukkojen määrällä. Joita naisella on 9.

9: Taas jumalainen luku, kolme kertaa kolme. Tai ihmisen kahdeksan liikkuvaa osaa plus ruumis. Joihin lisätään pää, saadaan 10.

10: Ihmisen ruumista saadaan johdettua numerologian ja pyhien riittien luvut.

Näin siis Umberto Eco teoksessaan Foucaultin heiluri. Suosittelen lukemaan kirjailijan itsensä kertomana versiona.