655882.jpg

Tunnistan olevani loman tarpeessa siinä vaiheessa kun kuluva viikonpäivä muistuu mieleen vasta siitä mitä telkusta tulee. Ai, ei olekaan keskiviikko, tänään tulee Kaikki kunnossa - eli on vasta tiistai.

Voi ei, tiistai. Ja ruudusta tulee silkkaa ihmissuhdeseulontaa. Suomalaista draamaa. Miksi sen pitää olla niin ahdistavaa? Onko ihmissuhteet todella tuollaisia? Uramies ja kotiäiti, kiljuvat lapset jotka riitelee mehutölkistä ja kaataa sen tietsikan päälle. Mies, joka ei välitä. Hyvästi gradu ja naisen unelma omasta elämästä. Tahdon asia on kuulemma hyvää draamaa.

Tai sekoilevat pariskunnat ja ei-pariskunnat, aviottomat lapset, abortit, tyytymättömyys suhteeseen kaikin puolin kunnollisen miehen kanssa. Pariterapiaan, kuntosalille tai exän luo itkemään, turhaan. Kaikki kunnossa?

Keskiviikkona ei luvassa sen parempaa, luvassa on Irtiottoja - miehestä, vaimosta, perheestä, urasta, lapsista. Sekö tekee onnelliseksi? Inhoan sanaa lämminhenkinen, mutta missä ovat sellaiset kotimaiset draamat? Pitääkö kaiken olla vain ankstia, ahdistusta ja ongelmia?

Kotimaisen ahistuksen vastapainoksi olen katsellut Sinkkuelämää dvdeeltä, jenkkiversioissa kaikki on paljon helpompaa, ongelmat ratkeavat ja eroista selvitään kun hetken kyynelehtii ystävän kanssa. Kuka kaipaa realismia tv-ruudusta?

Realismia on tarpeeksi siinä, että dvd-soitin kieltäytyy toimimasta Sinkkuelämää-nauhoituksen kohdalla. Aloitin projektin sentään jo viime kesänä! Aaaargh!

Onneksi ihana puutaloasuntokoti on ihana....