Maikkarilla alkoi uusi sarja, Heroes, ja koukussa ollaan. Ajattelin ensin, ettei se ole minua varten, supersankareita ja sen sellaisia, mutta tämäpä yllätti iloisesti. Hesarin tv-sivuilla hehkuttettiin jopa että "Parasta mitä amerikkalaiset tuotantoyhtiöt tänä päivänä tekevät" tai jotain sinne päin. Suosittelen, muillekin kuin supersankari-sarjis-faneille.

Tänään puoli kuudelta illalla maailmani kirkastui, kirjaimellisesti. Tämä johtui siitä, että sain silmälasit, ensimmäiset sitten lukioaikojen. Työkaverini oli kehottanut minua lasit saatuani katsomaan, onko koivunlehdillä reunat, minä en tiennyt että koivulla on edes lehdet, eikä vain vihreää (tai kirjavaa näin syksyllä) mössöä oksiensa jatkeena.

Vaikka arvot eivät päätä huimaa, niin kun toinen silmä ei näe ja toisessa on taittovirhe, olen silmälääkärin mukaan käyttänyt vain yhtä silmää kerrallaan. Mikä taas on johtanut siihen että kummatkin silmät on niin rasittuneita että kaikki näkyy sumun takaa. Vielä yksi yllättävä seikka oli, etten ole kai koskaan tajunnut olevani näin pitkä! Tuntui että pää keikkuu pilvissä ja maahan on tooosi pitkä matka. Kummallista.
Ai niin, ja tuntuu koko ajan että pää on vinossa tai ainakin lasit. Se kai johtuu siitä että olen aiemmin katsellut maailmaa pää vinossa, yksi silmä kerrrallaan. Nyt kun pää on suorassa, on ihan vino olo. (Voi mitä filosofiaa.)

Kyllä tässä riittää ihmettelemistä.
Lisäsin tuonne oikeaan reunaan muutaman linkin sarjojen faniblogeihin, syksy kun on taas ja telkun ääreen voi jumittaa...