Juhannus meni leppoisasti, paluu kaupunkiin tuotti pieniä mutkia matkaan. Sain juhannuspaikastani kyydin lähimmälle bussipysäkille tien pieleen pyynnöstäni. Tosin risteyksen väärälle puolelle, kuten huomasin siinä vaiheessa kun pikavuoro kääntyi iloisesti vilkkuaan kilkutellen poispäin minusta. Huidoin kuin newyorkilainen taksia (Sinkkuelämää!), odotteli se bussi minua hetken, mutta painavine kasseineni en olisi ikinä päässyt tarvittavaa metrimäärää tarvittavassa ajassa.

No, ei hätää mitään, seuraava pikavuoro tulisi tunnin päästä, ja minulla oli täydet eväät mukana sekä kaunis ilma. Tai oli sittenkin, hätä nimittäin. Mietin pääni puhki miten hameessa ja korkkareilla voi rämpiä puskiin? Ei kun menoksi vaan, yli ojien ja kaadettujen risujen.

Siellä männyn suojassa kykkiessäni kuulin ja näin asuntoauton pysähtyvän pysäkille ja ihmettelevän yksin jääneitä laukkuja. Mahtoi olla näky, kun rymysin hame korvissa puskasta vakuuttamaan, että kasseja ei ollut kukaan itsekseen jättänyt ja unohtanut...

Hyvää he tarkoittivat, onneksi en ollut pysäkillä/puskassa arkena niinkuin neiti, joka tuli kotiin vasta perästäpäin. Liikennettä oli tiellä kuulemma ruuhkaksi asti. Mutta neidin ei tarvinnut käydä puskassa, koska oli (minun) vahingosta viisastuneena oikealla pysäkillä jo heti tullessaan.

Että silleen. Kesäseikkailuja vaikkei loma ole vielä edes alkanut.