Tarkoitukseni oli seurata Nelosen Kaikki hyvin -sarjaa alusta lähtien, jotenkin vaan unohdin sen. Katsoin sitten  Netti-tv:stä kaksi ekaa jaksoa ja ahdistuin ihan suunnattomasti. Käsikirjoitus, repliikit, tilanteet oli kuin voisivat olla oikeasta elämästä.
Mutta eihän sellaisesta voi tehdä draamaa, miksi pitää katsoa teeveestä (tai tässä tapauksessa netistä) jotain mitä näkee/on nähnyt muutenkin?

 Vai onko kyse opetussarjasta nuorisolle? "Kaiken tuon elämännälkänne, -ilonne, -innostuksenne ja -halunne jälkeen tulee vääjäämättä aikuisiän kriisi, jolloin elämä lyö kasvoille ja silmät tuijottavat tyhjää."

Tänään katsoin ensimmäisen kerran jakson telkusta - edelleen todentuntuista, mutta nyt pystyin jo naureskelemaan. Noinko se todella on? Ja miksi? Näyttää ihan typerältä. Ja kaikki tämä pohdiskelu omien kokemuksien kautta.

Ehkä todellisuutta koskettavalle draamalle on oma tilauksensa mutta itse pidän enemmän fiktiosta. Eskapismi esim. jenkkisarjojen ihmissuhdeongelmiin helpottaa - ne päättyvät aina onnellisesti tai ainakin ymmärrettävästi. Niissä ei saa mikään olla liian totta.