Olen aina ajatellut että oon kesän lapsi, heinäkuussa kun olen syntynyt. Miksiköhän syksy saa minut aina innostumaan uusista asioista?

Ystävättäreni kanssa saatiin idea lähteä kansalaisopiston venäjän kielen iltakurssille. Kumpikin meistä on sitä lukenut joskus liitukaudella, joten päädyttiin kurssitarjontaa tutkittuamme alkeisjatkoihin.

Päätös oli siis tehty, ilmoittautuminen olikin sitten toinen juttu. Netissä olisi onnistunut, juu, mutta vasta opiskelijaksi kirjautumisen jälkeen. Ja se taas pitää tehdä puhelimitse, virka-aikana. Voi mikä dataaja-netti-online-persoonan pettymys! Puhelinaikaa kurssihakuun oli varattu ruhtinaalliset pari tuntia tiistaina klo jotain viiva jotain, joten ystävättäreni päätti mennä rohkeasti paikalle henkilökohtaisesti (tiistaina klo jotain viiva jotain).

Minä olisin jättänyt idean jo tuohon, laiska kun olen hoitamaan mitään asioita muuten kuin netitse. Ystävättäreni onneksi ei. Sain töihin tekstarin:

"Verinen taistelu kurssipaikoista, paikalla n. 100 vihaista mummoa ja hellettä 30 C. Mutta kurssilla ollaan."

Eli se on menoa nyt. Kerran viikossa, töiden jälkeen. Syyskuusta. Wwaau!

Nyt olen niin tohkeissani, etten keksi tähän edes yhtään kuvaa saaristosta... Ehkä edit myöhemmin.

edit: Kiitos kuvaehdotuksista, äiti.