824157.jpg

No niin, nyt olen taaaaas Potter-koukussa. Uusimman kirjan jälkeen aloitin kakkososan ties monenneko kerran (ykkönen oli neidin huoneessa ja kello aika paljon, en uskaltanut hiipiä sinne rymistelemään). Kyllä tuo Salaisuuksien kammio tuntui sitten lapselliselta, ihan nuorisokirjalta. Kieleltään siis. Luin sitä suomeksi, mutta en usko että tyyli on kääntäjän vaikutusta.

Rowling kirjoitti ensimmäisen Potterin kai 1998, jolloin päähahmo oli 11-vuotias, viimeisessä kirjassa 17 eli velhojen maailmassa täysi-ikäinen. Kirjojen sävy muuttuu synkemmäksi sitä mukaa kun Harry kasvaa. Viimeiset ovat jo ihan aikuisten kirjoja. Tosin joitain juttuja vielä on, joita ei sanota suoraan, vihjataan vaan. Aikuiset ymmärtävät asiat rivien välistä.

Luin ekan kirjan -99 (äidin vinkistä), siitä lähtien minä ja muksut olemme kasvaneet Harryn mukana. En jaksanut kakkoskirjaa yhteenkyytiin lukea, kaivoin esiin dvdeen ja katsoin leffana. Leffat, ainakin ekat, on tehty kirjojen kuvitukseksi, tarinaa tuntematta ne ovat hyvinkin sirpaleisia juoneltaan. Ymmärrettäväähän se on, fanit haluavat lempikohtauksensa valkokankaalle.

Viimeisinta leffaa en tosiaan ole vielä nähnyt, ehkä se toimii sellaisenaan.

Sunnuntaina katsoin vielä yhden katsomattoman leffan, uusimman James Bondin.  Daniel Graig teki hyvän roolin, mutta muuten se oli karvas pettymys. Ensimmäisen 20 min aikana oli n. 3 repliikkiä (ja kyseessä ei siis ollut Kaurismäen teos), loppu väkivaltaa, fyysistä ja henkistä. Näin ahdistavia unia sen jälkeen. Haasteet olivat tietenkin tekijöille kovat.

Elokuun lopussa ilmestyy dvdeenä yksi ehdottomista suosikkileffoistani Pan´s Labhyrint. Suosittelen ehdottomasti!

edit: Lisäsin kuvan. Joka ei ole Potter tai Bond, vaan yllättäen kesän saaristoreissulta...