Nyt sain vihdoin kokeiltua jotain venäläistä. Kokonaisen aterian teko itsenäisyyspäivän pyhinä kaatui apukokkini sairastumiseen. Netistä Marken  , Julien  ja Matleenan vihjeillä/innoittamana kerätyt ohjeet eivät vaan jättäneet rauhaan, joten totesin että parempi yksi kuin ei mitään.

Mutta hiljaa hyvä tulee, tai kuten venäläinen sanoisi: Tiishe jidesh, daalshe bjyydesh.  (Kun hitaammin matkustat, pidemmälle pääset.)

Päädyin sitten ensikokeiluksi syrnikeihin, venäläisiin rahkalettuihin. (Vaikka pieniltä pannukakuilta nuo minusta enemmän näyttävät.)
Taikinan kanssa oli hiukan ongelmia, tein siitä kai ihan liian löysää, mutta loppujen lopuksi sain kiekot taputeltua ja pannulle. Taikinaan tuli maitorahkaa, smetanaa, munia, vehnäjauhoja, suolaa ja sokeria.

En lähtenyt säveltämään vaan noudatin tarkasti datsha.com-sivulta löytämääni ohjetta.

Kevyempiä vaohtoehtoja oli toki tarjolla muualla netissä.

Ihanalta maistui. Päällä vadelmahilloketta, jonka ohje on Pirkan sivuilta. Smetanan kanssa näitä en vielä maistellut...
Haaveena edelleen venäläinen ruokailta, paljon hyvää ruokaa ystävien kesken.

Ja tähän vielä yksi venäläinen sananlasku:
Nje krasnaa izbaa yglaami,a krasnaa pirogaami! Käännös: Talo ei ole kaunis nurkistaan, vaan piirakoistaan.

Suomalainen kai sanoisi "Vieraanvaraisuudestaan talo tunnetaan", mutta minusta tuo venäläinen versio sopii ajatukseltaan myös jouluun. Ollaan yhdessä ja nautitaan hyvästä ruuasta, eikä oteta stressiä johonkin nurkkaan jääneestä pölykoirasta.

Mukavaa joulunalusviikkoa!