1533446.jpg

(Kuvaan pääsi myös kevätkaverini: antihistamiinit... Ja keitosta oli syöty jo puolet, ennen kuin ehdin kuvaamaan.)

Olen saanut aikaiseksi blinejä, tsyrnikeitä (rahkalettuja) ja nyt vihdoin seljankaa. Haaveilemani illallinen on kohta koossa.

Venäläisen kalakeiton voi tarjoilla joko alku- tai pääruokana, melko ruokaisa se kyllä on.

Tosin näiden kaikkien yhtäaikaiseen valmistamiseen taidan tarvita pari apukokkia ja kaksi päivää.

Seljanka, tai suomalaisittain kasvis-kalakeitto oli jännän makuinen mutta maistui myös teinineidille. Tein sen perinteitä uhmaten pakasteseitistä, mutta noissa aiemmissakin olen joustanut arkipäiväisyyteen päin.

Laitoin keittoon porkkanoita, perunoita, purjoa, sipulia, valkosipulia, valkopippuria ja kalaliemikuution, annoin kiehua n. 10 min. Sitten lisäsin palasina paprikan, tuoretta tomaattia, herkkusientä, maustekurkkua ja kalan. Muhitusta 15 min, mausteeksi sitruunan mehua ja muutama viipaloitu oliivi.

Päälle kuuluisi nokare smetanaa, sitä ei ollut mutta kermalohikeittoon tottuneena kaipasin hieman rasvaisuutta (varsinkin kun kalana oli sei). Lisäsin ihan pikkiriikkisen oivariinia, nam.

Tämä suomalaistettu ohje löytyi keittiöraamatustani Kotiruoka, samasta kuin linnien ohje. Perunat ja kalaliemikuution lisäsin soppaan ohi ohjeen. Perinteiseen kuuluu vielä kapriksia, ne jätin pois. Samoin suomalaisen ohjeen katkaravut neidin pyynnöstä.

Norsukin on syötävä varvas kerrallaan, nyt on perusruokalajit testattu. Jos syöjiä on paljon paljon, voisi keiton laittaa alkuruokiin blinien kanssa ja keksiä vielä lihapääruoka.

Mutta muuten menu voisi olla:

Alkupalat: suolakurkkuja, smetanaa ja hunaja
Alkuruoka: blinejä mädillä ja smetanalla
Pääruoka: ruokaisa seljanka
Jälkiruoka: tsyrnikit karpalohillolla

Joku päivä vielä toteutan venäläisen haaveeni, ja sillä kertaa unohdan rypsiöljyt, maustekurkut, pakastekalat ja ruokakerman.